Aika monta kertaa on tullut käytyä Salon Mathidedalissa. Oikeastaan niin monta kertaa, että hävettää myöntää miten tämä muuntamo avasi silmät vasta nyt, kun huomasin rakennuksen kyljessä törröttävät sähköeristeiden paikat. Rakennuksen muoto ja vieressä kohiseva vesivoima kielii aika selkeästi rakennuksen historiaa. 

Rakennusvuosi jäi selvittämättä, mutta punaisesta tiilestä tämäkin kaunotar oli tehty ja rappauksenkin päälleen saanut. Pitäisi selvittää sekin onko muutamo alkuperäisessä asussaan vai onko esimerkiksi ikkunoita puhkottu enemmän. Kannattaa ehdottomasti poiketa sisään, sillä alakerrassa sijaitsee Kaarnalaivan myymälä, joka valmistaa käsinsidottuja ja luonnonmukaisia harjoja. Täydellinen myymälätila ja upeita käsitöitä. 

Kiitos Jouni Issakaiselle tästä bongauksesta ja kuvasta. Jouni löysi Janakkalan Uhkoilasta puumuuntamon, vaikkakin hyvin ränsistyneen, mutta silti hienon. Jouni kertoi muuntamon olevan perusmallinen ja katto kuulemma näytti aika huteralta jo. 

Vieressä näkyy uusi muuntamo,  mutta toivotaan puiselle muuntamolle vielä pitkää ikää. Toimiihan se jonkun postilaatikon paikkanakin. 

Työni parhaita puolia on ehdottomasti ajella uusissa ympäristöissä. Silloin on pakko hiljentää vauhtia, kun ei tiedä mitä mutkan takaa pilkistää ja näin ehtii huomioimaan enemmän uusia maisemia. Syksyinen juttukeikka tuotti tulosta muuntamobongauksenkin suhteen, ja kameraan eksyi uusi yksilö Salon Mussaaresta. (60.228229, 23.268034)

Vähän selvitystyötä, pari puhelua ja jo muutaman viikon päästä pääsin pihapiiriin kuvaamaan kyseistä yksilöä. 

Betonitiilinen ja rapattu muuntamo oli selvästi hitusen isompi verrattuna muihin saman kokoluokan muuntamoihin. Liekö sillä jotain vaikutusta, että Mussaaren tilalla on toiminut aikoinaan niin saha kuin tiilitehdaskin. 

Hyvin matala aumakatto tuo jotain vivahteita vanhasta eteläeuroppalaisesta rakennustyylistä. 

Taas vähän erilainen muuntamo, joka toivon mukaan saa olla maamerkkinä seuraavienkin vuosikymmenten ajan. 

Tammikuussa iski taas kotimaan matkakuume Launokorven esitteen taitosta. Etenkin kaikille saariston reissuille olisin ilmoittautunut vinkuen. 

Pari ylimääräistä sydämenlyöntiä, hymy ja ihastuneita katseita. Sen tämä muuntamo aiheutti. (60.471572, 22.286058) Poikkeuksellinen yksilö jo koonsa puolesta, mutta myös historiansa. Rakennusvuosi, arkkitehti ja vähän muutakin historiaa sattui löytymään vuoden 1929 Uusi Aurasta.

Kiitos taas Jounille vinkistä ja hoputtamisesta. Saattaa nimittäin olla mahdollista, että tämä yksilö katoaa maisemasta tulevaisuudessa. Toivon todella, että joku löytäisi tuosta tulevan kotinsa, sillä rakennus on kaunis jo tässäkin kunnossa, niin mitä se olisikaan valmiina.

Vanhasta tiemerkistä päättelimme, että Vanha Tampereentie on mennyt ilmeisesti aivan edustalta ohi. Muuntamon takana on junarata, jota pitkin myöskin pääsee Tampereelle. 

Urbaani ympäristö hivenen mietitytti – onhan se nyt eri talsia teollisuusalueen takapihalle, kuin bongata kylätien varresta tai metsän keskeltä muuntamo. Pyydän näin jälkikäteen anteeksi, kenen mailla sitten olimmekin.   

Toisaalta, olihan täällä ilmeestä päätellen taiteilija jos toinenkin viettänyt aikaansa. 

Kun muuntamoa rakennettiin, tehtiin sinne myös asunto muuntamon hoitajalle. Kuvatessani näistä avonaisista ikkunoista, mietin olikohan asunnon sijainti juuri täällä alakerrassa. 

Portaat suorastaan houkuttelivat kiipeämään ylempiin kerroksiin, mutta tällä kertaa aikataulu, eikä luonne antanut periksi. 

Jopa rännitkin raamitsevat koko komeuden linjoja. 

Iso rakennus piiloutuu urbaaniin ympäristöön käsittämättömän hyvin. Se pitää varta vasten löytää, jotta sen erottaa kaupungin sykkeestä. 

Ehdottomasti yksi parhaista bongauksista. 

Oikealla bongarilla ei ole koskaan niin kiire, etteikö voisi hetkeksi pysähtyä tien sivuun ja kuvata bongauksen kohteen. Paitsi tässä tapauksessa. Onneksi Janakkalassa tihkui aamusumua tuulilasiin, niin ettei tarvinnut ötököitä myöhemmin puhdistaa PhotoShopilla pois. 

Mikähän on määrännyt oven toiseen sivuun, sillä se on aika usein keskellä muuntamoa. (60.958742, 24.891660) Kyseisessä yksilössä on lisäksi hyvin loiva katto. Jyrkkiä muutamoiden kattoja löytyy muun muassa Paimion Rekottilasta tai Husosta. Katonrajasta löytyy hieman koristeellista muurausta, vaikka kyseinen yksilö sitä yleisintä betonitiilimuuntamoa edustaakin. 

Soma harmaavarpunen joka tapauksessa. 

​Muuntamobongari julkaisee tällä sivustolla itsensä tai muiden bongaamia muuntamoita omaksi ja toisten iloksi. Esteettisesti kauniit, joskus maitotölkin muotoiset puiset, betoniset tai tiiliset muuntamot ovat olennainen osa rakennushistoriaamme. Valitettavasti paljon näitä rakennuksia on jo hävinnyt, mutta jos bongaat sellaisen vinkkaa minulle tai lähetä kuva.

Kiitos Tuulalle vinkistä. Ilman sitä en olisi tätä harmaata betonitiilistä muuntamoa löytänyt. ​(60.301326, 22.918879)

Muuntamo oli niin lähellä tietä, että tämän lähemmäs ei tarvinnut mennä huomatakseen, että kyseessä on ehkä jonkun "kesäasunto". Postiluukku seinässä, ovenkahvana sarvi ja mitä ilmeisemmin huusholli, jossa ei saa sauhutella. 

Arvaukseni on, että katto on alkuperäinen tiilikatto. Kaikissa muuntamoissa näkyy käsityö, sillä yhtään samanlaista ei ole vielä tullut vastaan. Toivottavasti nämä vanhat muuntamot saisivat jatkossakin säilyä maisemassa, sillä nykyiset peltimuuntamot ovat tylsiä ja persoonattomia. Onneksi niistä sentään jotkut ovat saaneet värikkäitä maalauksia tai historiasta kertovia kuvia pintaansa. 

​Muuntamobongari julkaisee tällä sivustolla itsensä tai muiden bongaamia muuntamoita omaksi ja toisten iloksi. Esteettisesti kauniit, joskus maitotölkin muotoiset puiset, betoniset tai tiiliset muuntamot ovat olennainen osa rakennushistoriaamme. Valitettavasti paljon näitä rakennuksia on jo hävinnyt, mutta jos bongaat sellaisen vinkkaa minulle tai lähetä kuva.

Tämä paimiolainen kaunotar saattaisi menestyä muuntamoiden kauneuskisassa kärkisijoille. (60.431650, 22.745641) Erittäin hyvin säilynyt yksilö löytyy vanhan Kuninkaantien varrelta ja sen läheisyydestä löytyy myös Rekottilan muinaispolku.

Punatiilisiä ei kovin usein kameran eteen eksy. Tyylissä on silti jotain samaa, kuin linnuntietä muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Huson muuntamossa. Korkea ja koristeellinen harjakatto on hieno. 

Olen lukenut, että joitakin onnellisia ihmisiä asuu tai työskentelee vanhoissa muuntamoissa. Ainakin näissä isommissa, joita edustaa muun muassa tämä Tenholassa sijaitseva muuntamo. (60.063904, 23.292161) Vilkasliikenteinen tie  numero 52 kulkee aivan takana, mutta toisaalta etupuolella sijaitsevassa meijerissä valmistuu Tammisaaren parhaimmat juustot. Olen näköjään jo muuttamassa muuntamoon... 

Muuntamon värimaailmakin miellyttää silmää kovasti. 

Olipa kiva työ päästä suunnittelemaan kirkkokonsertin käsiohjelman kuvitusta. Mistään isosta työstä ei ollut kyse, mutta parasta tässä on se paikallinen osuus. Grafiikat kun piirtyivät Sauvon kirkon kattomaalauksia mukaillen. Hiiopin kuvapankista löytyy onneksi monen monta kuvaa noista huikeista maalauksista, niin ei tarvinnut kirkon oviin koputella. Nopealla aikataululla visiittiin ei olisi ollut edes aikaa. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun kirkon maalaukset ovat inspiroineet tekijän. 

Aina kannattaa aukaista suunsa ja puhua. Sillä tavalla olen saanut vinon pinon vinkkejä muuntamoista ympäri Suomea ja ulkomailta. Kiitos Jouni, että vinkkasit tämän! Olen useat kerrat käynyt Kuralassa, mutta ilmeisesti laput silmillä. Miten sitä ei voi olla näkemättä noin isoa rakennusta, etenkin kun silmät ovat etsineet niitä vuosikausia.

Kuralassa osataan vaalia vanhaa muuntamoa, ehkä se on sen vuoksi jäänyt huomaamatta. Pinnassa lienee punamultamaalia, kuten paikan muissakin rakennuksissa. 

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, puumuuntamot ovat yleensä vanhempia ja harvinaisia. Saattaa olla, että tämän rakennusvuoden voisi selvittää Kuralan kautta. ​(60.462169, 22.334907)

Kirja- ja taidediggari oli onnellinen, kun työpöydälle tuli Nordisk Akvarell 2019 katalogin taitto ja ulkoasu.

Kannattaa käydä katsomassa näyttely Teijon Masuunissa. Se on esillä 23.11.2019-31.5.2020. asti.

Joku väitti, että sanomalla haaveet ääneen niillä on tapana toteutua. Olisi hienoa päästä suunnittelemaan ja taittamaan Suomen kauneinta kirjaa. Olisiko sinulla kirjaprojekti vailla graafista suunnittelijaa?

Tampereen Hervannassa oivalsin aikoinaan, että ääretön rumuus voi olla kaunistakin. Harmaa betonihelvetti teki vaikutuksen, vaikka kauneus onkin katsojan silmissä. 

Joku sanoisi Husossa sijaitsevaa vanhaa muuntamoa risaksi ja rumaksi, mutta minusta se on äärettömän kaunis omassa rujoudessaan. Tyyli saattaisi kieliä 1920-lukua, mutta rakennusvuodesta ei ole tietoa. Hivenen tämä on kuitenkin koristeellisempi, kuin perusbetonitiilimuuntamo. En tiedä oliko muuntamoille jokin perusmitoitus, mutta osa niistä näyttää hoikemmilta, osa paksummilta. Tämäkin muuntamo näyttää rapatun pinnan kanssa hieman tavallista kapeammalta. Myös ikkunan paikka on alempana kuin muissa vastaavissa. ​(60.393966, 22.760509)

Liian kova nopeus ja kiire ovat aina pahasta. Tämänkin muuntamon ohi on tullut ajettua aivan liian monta kertaa vain ihastellen. Joskus siitä sentään kuvankin nappasin. 

En uskaltautunut lähemmäksi, sillä kuvittelin muuntamon sijaitsevan pihapiirissä. Internetin ihmeellinen maailma tiesi kertoa, että takana olevat kiinteistöt ovat vanhaa myllyä ja tiloissa on aikoinaan toiminut myös Laitilan Jalkinevalmistamo. Minä kun ajattelin tuon kyltin olevan yhtä vanha kuin muutamokin. Maamerkki se on tämäkin. (60.855267, 21.747025).

Betonitiilistä valmistetut muuntamot ovat niitä yleisimpiä, kuten nämäkin. Liekö 1930-luvun tuotantoa vai vielä nuorempaa. 

Lintubongarit lyövät jarrut pohjaan nähdessään erikoisia lintuja, mutta muuntamobongari jarruttaa jokaisen muuntajan kohdalla. Paitsi jos se on jo kuvattu miljoonaan kertaan, kuten tämä yksilö Salosta Kiskontien varrelta. (60.189139, 23.259212).

Ensimmäisen kerran bongasin tämän keväällä 2015. Silloin sähkölinjatkin menivät vielä ilmassa. 

Joidenkin vanhojen muutamoiden oviin on merkitty kylän tai paikan nimi. Olisi mielenkiintoista tietää näiden historiasta lisää. Miksei kaikissa ole vai ovatko ne hävinneet aikojen saatossa? Nykyään ainakin uusissa, pienen talon mallisissa peltimuuntamoissa, on osoite merkitty tarralla. Numero nimen edessä voisi viitata Väärlässä sijaitseviin muuntamoiden määrään, mutta tämä on pelkkä arvaus. Tämäkin harmaavarpunen on rakennettu betonisista tiilistä, kuten niin moni muukin tämän aikakauden lajitoveri. Rappaus pinnassa tekee siitä hitusen erilaisen kun pelkkä betonitiilinen. Rakennusvuotta on hankala mennä arvaamaan, mutta veikkaan 1930-lukua materiaalin ja yksinkertaisen tyylin vuoksi. 

Tästä kyseisestä muuntamosta löytyy paljon kuvia. Olen tainnut ottaa siitä aina kuvan ajaessani ohi, mutta viimeisin on otettu 2019 keväällä. 

Siinä se nyt nököttää yksin. Toivottavasti ei häviä maisemasta. Kyseisen yksilön voi bongata myös junasta, jos kulkee Helsinkiin tai Turkuun päin. Rata kulkee reilun 100 metrin päästä muutamosta.

Tämä harvinainen kaunotar osui silmiini Kytäjän kartanon mailla maaliskuussa 2010. Puisia muuntamoita näkee harvoin, sillä ne ovat vanhoja ja usein palaneet. Matala aumakatto teki rakennuksesta vieläkin tyylikkäämmän. 

Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea Maarit Verrosen kirja Puutornimuuntamot ja ihastella enemmän näitä harvinaisempia rakennelmia. 

Muuntamobongari julkaisee tällä sivustolla itsensä tai muiden bongaamia muuntamoita omaksi ja toisten iloksi. Esteettisesti kauniit, joskus maitotölkin muotoiset puiset, betoniset tai tiiliset muuntamot ovat olennainen osa rakennushistoriaamme. Valitettavasti paljon näitä rakennuksia on jo hävinnyt, mutta jos bongaat sellaisen vinkkaa minulle tai lähetä kuva.

Tämän muuntamon onnistuin kuvaamaan ennen sen katoamista heinäkuussa 2013. Käytöstä poistunut ja ränsistynyt betonitiilinen muuntamo sijaitsi keskellä metsää, joten sen löytyminen oli todellista tuuria. Onneksi olin laiska lenkkeilijä, oikaisin metsikön läpi ja kannoin puhelinta mukana. Järjestelmäkameran kanssa oli myöhäistä palata paikalle, sillä saman vuoden syyskuussa muuntamo oli jo hävitetty. 

Voisin melkein vannoa, että kaikki muuntamot ovat erilaisia. Kaukaa ne näyttävät hyvin samanlaisilta, mutta kun niitä tutkii tarkemmin löytyy niistä paljon pieniä eroja. Ikkunat voivat olla erimallisia, yksiruutuisia tai useampi ruutuisia. Ulkonäköön on varmasti vaikuttanut niin muurari, kuin puuseppäkin. 

Tämä poikkesi muista samanlaisista muuntamoista paitsi sijaintinsa, mutta myös räysteiden puutteiden vuoksi. Loiva harjakatto näyttää melkeinpä jopa pieneltä. 

Karunan oma aviisi on viihtynyt taittopöydälläni pitkään. Kerran vuodessa ilmestyvä lehti on täynnä paikallista historiaa ja tarinaa. Onkohan joku päällystänyt kesämökkinsä huussin lehden kansilla ja monenkohan karunalaisen kesämökin huussin lukemistoon lehti kuuluu. Gallupin paikka.

Muutaman vuoden arkiston lehdistä löydät Karuna.fi -sivustolta. 

Excellent, sanoisi Charles Montgomery Burns. Tuore Journal of Excellence in Sales Hiiopin taittopöydältä, olkaa hyvät. 

Maatiainen on yhdistys, jonka tarkoituksena on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut sekä kulttuurimaisemat ja luonnonmonimuotoisuus. Myös omavaraisen elämänmuodon arvostus ja sen edellyttämien taitojen osaaminen on osa yhdistyksen toimenkuvaa. Maatiainen täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja vähän sitäkin asiaa silmällä pitäen tämä juttu tehtiin. 

Jutun löydät 16.4.2019 Turun Sanomien näköislehdestä (maksumuuri) sekä ts.fi -sivustolta (maksumuuri).  

Onneksi vielä löytyy ihmisiä, jotka jaksavat kunnostaa vanhaa. Hatunnosto heille!
​
Jutun löydät 14.4.2019 Turun Sanomista. (Maksumuuri)

Takuuvarma merkki keväästä on Sauvon Palveluoppaan taitto. Hiiopin arkisto kertoo, että jo 8 vuotta tämäkin opas on keväisin vieraillut työhuoneella.

Vapaana toimittajana pääsee välillä mielenkiintoisiin paikkoihin. Niitä ovat muun muassa monet ihanat ja persoonalliset kodit. Tässä niistä muutamia. 

Jutun löydät Turun Sanomista. (Maksumuuri)

Jutun löydät Turun Sanomista (maksumuuri), sekä ts.fi -sivustolta (maksumuuri). 

Jutun löydät Turun Sanomista (maksumuuri), sekä ts.fi -sivustolta (maksumuuri). 

Ai niin, jos koet oman kotisi persoonalliseksi ja haluat esitellä sen lehden sivuilla,  niin ota yhteyttä. ​

Olen saanut tehdä jo tovin Kemiönsaarelaiselle J & M Launokorvelle matkaesitteitä. Niitä tehdessä on matkakuume kummasti alkanut vaivaamaan. Valtavasti mielenkiintoisia reissuja, ekologista, eikä tarvitsisi itse edes ajaa - hyppäisi vaan kyytiin. 

Kannattaa kurkkia myös Launokorven Facebook ja Instagram. 

Taittopöydällä vieraili taas Journal of Excellence in Sales.