Julistetta ja käsiohjelmaa kirkkokonsertille. Paikallisen kirkon kuvatkin löytyivät Hiiopin kuvapankista.
Toukokuu on Hiiopin työhuoneella varsinaista oppaiden ja lehtien taittoaikaa. Tänä keväänä niistä meinasi muodostua ruuhkaa, mutta rutiinilla siitäkin selvittiin. Olen monesti törmännyt kummasteleviin ilmeisiin, kun puhun taittaneeni jonkun julkaisun. Monelle taitto sanana ei kerro mitään, mutta toistaiseksi en ole parempaakaan termiin törmännyt, enkä sellaista keksinyt. "Lätkäise kuvat ja tekstit sivuille ja toimita painoon". Ihan näin helpolla hommassa ei pääse. Taittaja on se viimeinen lenkki ketjussa, joka kokoaa vaikkapa nyt sen lehden painoon toimitettavaksi. Hän saa yleensä enemmän tai vähemmän epämääräisen kasan kuvia, kirjoituksia ja mainoksia, jotka pitäisi taittaa lehden, kirjan tai muun julkaisun sivuille kauniisti ja huokuttelevasti. Kuvat käsitellään painokelpoisiksi, mainoksia saatetaan muokata tai tehdä alusta asti. Varsinaista taittoa ennen olen voinut suunnitella julkaisun visuaalisen ilmeen. Millä fontilla tai värillä tulevat otsikot, miten leipätekstit asettuvat nätisti, miten kuvat sijoitellaan, mihin tulee kirjoittajan tai kuvaajan nimi, suunnitella kansien ulkoasun, jne. Työssä on monta muuttujaa ja budjetit, sivumäärät sekä painon aikataulutkin asettavat välillä mielenkiintoisia haasteita.
Tälle juttukeikalle lähdin jo valmiiksi hymyssä suin, sillä muistoissa oli vielä vuosien takaa Rämsöön moottorifestivaalien maamoottorit ja Kimmo Pohjosen huumaava esitys. Nähdäpä joskus vielä Apex Twin soittamassa maamoottoreiden kanssa.
Elämys Ämmi sai uudet sivut ja rohkenen väittää, että Ämmi on nyt onnellinen.
Viime vuoden puolella tehtiin yritykselle logo, käyntikortit, esite, graafinen ohjeisto, kylttejä, autotarroja, leimasimia ja vaikka mitä. Vielä olisi pari projektia puserrettavana, mutta niistä lisää myöhemmin. Sauvon Tilikeskus Oy ja PP-tilit Ky uudistivat nettisivujaan. Hitusen lisää väriä, paljon uutta faktaa, mutta silti helppo käyttää.
Muu! Salmensuun tilalle tehtiin trifoldi-esite ja päivitettiin käyntikortit miniesitteiksi, joita kelpaa jaella.
Torikan koulu sai sivunsa ja logonsa. Muutama kuvakin otettiin, sekä tehtiin mainospohja, jossa sopii ilmoitella koulun lukuisista tapahtumissa.
Kokosin Ahvenanmaan, Raaseporin ja Rauman seudun kesän kohokohdat samaan artikkeliin. Jos tekemisen puute vaivaa näillä seuduilla, niin lukaise juttu ja poimi parhaat vinkit. Itse ainakin innostuin mm. vedenalaisesta konsertista Raumalla, sekä Raaseporin saariston risteilyistä.
Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehden kesäliitteestä löydät jos jonkinlaista tapahtumaa. Kirjoittelin muun muassa Turunmaan kesätapahtumista ja erikoisuuksista, mutta parhaiten mieleen jäi Kemiönsaarella sijaitseva Sagalundin museo. Kannattaa poiketa. Näillä eväillä kirjoiteltiin ennen koulussa. Jäniksenkäpälät ja rihvelitaulut ovat jo historiaa, mutta rihvelitaulun muoto on sentään tuttu nykykoululaisille. Tabletin esiaste.
Kaavin Hevosystäväinseura järjesti tänä vuonna Kaavilla Puukeidas-Vedot suomenhevosille. Ohjelmalehtisen taitto suoritettiin Karunassa. "Sauvosta Savoon", kuten täkäläiset tuttuni tapaavat sanoa.
Kesän korvalla ilmestyy Karunan oma aviisi, Karunan Kynttilä. Lehden taitto ja muutama kuva ovat peräisin allekirjoittaneen käsistä.
Joulukorttirahat ohjattiin tänä vuonna parempaan tarkoitukseen ja vaikka Posti mainostaakin kortin lähettämistä ainoana oikeana muotona, rohkenen silti lähettää tätä kautta kaikille hyvän joulun toivotukset!
Mielenkiintoinen projekti johon sisältyi niin esitettä, julistetta kuin joulukorttiakin. Ideoita ei tarvinnut etsiä, sillä Maarian kirkko antoi niitä runsaasti. Nähdessäni kuvassa olevan elementin, tiesin että tulisin käyttämään sitä projektissa jotenkin.
Tämän päivän Turun Sanomissa juttua kuusitoista vuotta vapaaehtoistyötä tehneestä naisesta. Hänessä on valtava energian ja positiivisuuden määrä, josta moni voisi ottaa mallia.
Nyt ollaan asian ytimessä. Kuola poskella, puntit vipattaen tapitin tämän dokkarin ja tapitan sen vielä toisenkin kerran, ehkä kolmannenkin. Tehdasmaiset koneet, musiikki, mustiin pukeutuneet charmantit nörttisedät. Mieleen palasivat kaikki vanhat tutut 90-luvun laittomista tehdashallibileistä, jossa ei tarvittu muuta pään sekoittajaa kuin musiikki. Kaasunaamari oli hyvä lisävaruste, jos savukone sattui hajoamaan, eikä halunnut keskeyttää hyvää tanssin rytmiä.
Jos elektroninen musiikki kiinnostaa, kannattaa tsekata dokkari Yle Areenalta. |